LAPASEN LÖYTYMINEN

Lokakuussa 2000 käsiini osui sattumalta Jukka Rislakin kirja "Kauhun aika", joka kertoo vuoden 1918 tapahtumista Jämsässä. Olin kyllä kuullut, että jokin tutkimus aiheesta on tekeillä, mutta en tiennyt, että se on ehtinyt kirjaksi asti. Tiesin, että äitini isän isä oli murhattu tuolloin Jämsässä, olin joskus lukenut asiasta kertovan vanhan lehtiartikkelin, mutta sen kummemmin en ollut saanut asiasta tietoa. Etsin henkilöhakemistosta sivut, jotka kertovat Hugo Emil Grönvallista ja luin:

Vangit vietiin haustausmaalle ja ammuttiin. Hauta oli liian pieni, koska Mäkiselle oli ilmoitettu, että teloitettavia tulisi sinä yönä vain neljä. Viidennen eli Mannisen ruumis jäi pintaan ja peitettiin hät'hätää hiekalla. Hänen hautauspäiväkseen merkittiin seuraava päivä, joka oli sunnuntai. Heti lauantaiaamuna Ida Manninen kävi Saarella, mutta miestä ei kuulemma ollut sinne tuotukaan vaan viety ehkä Seinäjoelle.
   Seuraavaksi vaimo meni hautausmaalle. Sen perällä näytti olevan vastakaivettua maata. Varovasti hän kaivoi maata työkalukopista ottamallaan lapiolla. Tuli esiin vieraan miehen käsi, jossa oli erityisen kaunis ja värikäs villakankainen lapanen. Kohta tuli näkyviin myös Hugo Mannisen verinen ruumis, jonka päällä oli vain paita. Takit oli viety. Vaimo pudisteli hiekkaa miehen vaaleasta päästä.
   Ida Manninen juoksi kiihtyneenä sillan yli ja noin kilometrin päässä sijaitsevaan pankin taloon, esikuntaan, missä paikalla oli ainakin Sippola.Vaimo käskettiin ulos, kun hän huusi: "Nyt minä tiedän missä se teidän saatanoiden Seinäjoki on!" Uhattiin, että hänelle käy samoin kuin miehelleen, ellei hän ole hiljaa, jolloin hän julisti: "Ellette heti tapa, lähden raitille huutamaan."