![]() |
||
![]() |
![]() ![]() |
|
Jorma Blomqvist on syntynyt Kymissä 1936 Vaimo Oili, lapset Kirsi ja Kristiina. Valokuvaajana vuodesta 1958: Sanomalehti Etelä-Suomi, Kotka OTK:n mainoskuvaamo, Helsinki Yhtyneet Kuvalehdet Oy, Helsinki A-lehdet Oy / Apu, Helsinki Valokuvanäyttely Liettua omenankukkien aikaan 1981. Avun valokuvaajien yhteisnäyttely Kuvia meiltä ja vierailta mailta 1993. Vuoden lehtikuva Olympiatuli 1972 Reportaasisarjan voitto Vuoden lehtikuvakilpailussa 1979 Kaikenkarvaiset ystävät ja kunniamaininta reportaasisarjassa 1971 Häkä päällä. Kirja Hannu Hautalan valitut, Otava 1995. Tulossa kuvateos Osvald Hede Hedenströmistä. Valtion journalistipalkinto 1996 Luottamustoimia Suomen Lehtikuvaajat ry:ssä, Suomen Luonnonkuvaajat ry:ssä ja Suomen Valokuvataiteen museossa. Toiminut lukuisten valokuvauskilpailujen tuomaristossa. Useita valokuvaan liittyviä kirjoituksia ja arvosteluja. ARVOMAAILMA Merkillepantava suuntaus nykymenossa meillä ja kaltaisillamme sivistysvaltioilla on vauhdilla porskuttaminen; eteenpäin esteistä välittämättä. Menestyjät huomataan ja heitä ihannoidaan. Formula-autojen ärjyvät moottorit ja niistä voimaa repivät kuljettajat ihanteina meitä kannustetaan tehokkuuteen elämän kaikilla alueilla. Massiivinen informaatiotulva osoittaa tälle teknologiakaudelle "välttämättömiä" tärkeysjärjestyksiä ja esikuvien kautta yksilökeskeisiä arvoja. Tehokkuuden vaatimus ulottuu välillisesti myös eläimiin, lähinnä tuotantoeläimet tuntevat tämän vaatimuksen kirjaimellisesti nahoissaan. Eläinten lajityypilliset elinolot eivät tule kysymykseen, koska ruoan ei tarvitse täyttää eettisiä vaatimuksia, riittää kunhan sitä tuotetaan halvalla. Taloudellinen kasvu ja kilpailukyky ovat ne argumentit, joilla meitä aivopestään. Toistamistaan toistetaan, että kulutusta on lisättävä jos mielimme säilyttää hyvinvointivaltion takaamat palvelut ja vähentää työttömyyttä. Mitään materiaalia meille ei kuitenkaan lähetetä ulkoavaruudesta, vaan kaikki tavara tulitikuista tankkeriin ja maamiinaasta jalkaproteesiin valmistetaan maan antimista. Ehkä kohtuullisen säästämisen painottaminen ansaitsisi paremminkin enemmän huomiota kuin ylenpalttinen hokeminen kulutuksen tervehdyttävästä voimasta. Potin oikeudenmukaisesta jakamisestahan perimmältään pitäisi olla kysymys, ei potin suuruudesta. Markkinavoimien suhteeton valta ja sitä myötäilevä informaatiotulva turruttavat meidät, aivojen kapasiteetti täyttyy toisten ajatuksista, ei omistamme. Pidämme itsestään selvänä asiana vaurauden merkitystä edellytyksenä hyvälle elämälle, mutta missä on kalkkiviiva? Milloin olemme kyllin vauraita? Miksi maaliviiva siirtyy koko ajan edellämme kuin sähköjänis koirakilparadalla? Vasta kuolema pysäyttää sekuntikellot. Silloin katsotaan osakesalkun arvo. Näyttelyni on retrospektiivinen, takautuva, mutta samalla teemanäyttely arvoista, omista ja toisten. Pyrin vertailemalla valaisemaan vakavia, mutta myös niitä piintyneitä arvomaailman hupaisiakin asenteita, joihin olemme läntisessä maailmassa kulttuurimme myötä tottuneet ja jotka mielestämme ovat itsestään selviä totuuksia. Jorma Blomqvist |
||