Click here for photos from the exhibition Tulin ensimmäisen kerran Sammatin Oravannokkaan kesällä 1963. Lohjalta Sammattiin kuljetaan Lohjajärven poukamia seuraillen. Väliin tie nousee harjulle, väliin putoaa kallioita kiertäen alas. Se on säästynyt oikaisijalta ja tasoittajalta, vaikka huhut niin rantaradan kuin moottoritien linjauksista ovat pitäneet epävarmuutta yllä.     Karstun kylästä kääntyy kapea Joenpellon tie, joka tilalta toiselle kulkien päätyy lopulta lähelle Sammatin kirkonkylää. Lohjajärven koillisnurkan kohdalla siitä erkanee alati vähäisempi ajotie, joka näyttää lopulta häviävän metsän tummuuteen.     Lietsalon vanhan taiteilijatalon lasinen ateljeepääty kohosi kumpareen takaa heijastaen mykkänä kuusikkoa. Pienen vajan kohdalta haarautui tie niemeen ja torpalle. Oikealle, hiekkarannan puolelle jäi taiteilijataloon kuuluva sauna. Vasemmalla oli torppa, josta laskeutui omenapuiden täyttämä rinne rantaan. Venevaja sekä saunan, navetan, kanalan ja puuliiterin virkaa toimittanut yhdistelmärakennus sijaitsivat niemen eteläisellä rannalla. Vuosisadan alkupuolella oli Lohjajärvellä säännöllistä höyrylaivaliikennettä. Oikeampaa olisi puhua höyryveneestä, joka pysähtyi myös Oravannokassa olleeseen laituriin. Matkallaan Lohjalta Karjalohjalle vene kolusi kaikki rannat.     Vesiliikenteen loputtua hiljeni niemi. Juhannuksena vielä kokoontuivat kyläläiset yhteisiin juhliin kokkoa polttamaan, kunnes päättyi sekin; lähelle keskuksia tulivat isommat juhlat, tanssilavat, ohjelmalliset juhannusjuhlat ja tähtisolistit.     Oravannokka unohtui ja jäi syrjään satunnaisilta kulkijoilta. Niemen kärki on kunnan yhteismaata ja siten suojassa kesämökin paikkaa etsiviltä. Läheisen Lassin talon poika Adolf Lietsalo-Lietzén (1873-1953), oli taidemaalari. Hän kävi Taideteollisen keskuskoulun 1896-99 ja valmistui koristemaalariksi. Opinnot jatkuivat Helsingin Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1900-03.     Taiteilijamatrikkelissa Lietsalo esiintyy henkilö- ja muotokuvamaalarina. Lisäksi hän maalasi maisemia. Lietsalon teoksia oli ensimmäisen kerran esillä 1905, mutta kokonaiseen näyttelyyn hän ei ryhtynyt koskaan.     Pariisiin hän lähti pitkälle opintomatkalle 1903. Palattuaan kesällä 1906 Sammattiin hän suomensi nimensä Lietsaloksi ja ryhtyi rakentamaan taiteilijakotia Oravannokkaan. Oravannokka on ikivanha asuinpaikka. Kun Lietsalo kaivoi talonsa perustuksia, paikalta löytyi kivikautisia esineitä. Lohjajärven rannalle muutaman kilometrin päähän rakensi myös Sigurd Wettenhovi-Aspa oman taiteilijatalonsa. I. K. Inha, joka oli pystyttänyt kesämökkinsä Karjalohjan Puujärvelle, kertoo unohtumattomista luisteluretkistä Lohjajärven pohjoisrannan syksyisillä peilijäillä.     Lietsalon jättiläismäisen taloon, Isoon-Oravaan, olisi mahtunut useita perheitä. Mitä lienee rakentaja suunnitellut ja ajatellut, poikamies. Sodan aikana Oravannokan talo täyttyi helsinkiläislapsista, jotka tulivat tänne kesäleirille. Lopultakin löytyi tarkoitus suurille huoneille.     Pikku-Oravan Lietsalo rakensi 1935. Torpan alle lohkaistiin kapea tontti, joka erotti taiteilijatalon yhteismaasta. Vanhuuden turvaksi Lietsalo istutti suuren omenatarhan, kymmeniä puita ja eri laatuja. Lietsalon pitkäaikainen taloudenhoitaja, naapuritalon tytär Edit Kirma, sai elinikäisen nautintaoikeuden Pikku-Oravaan; hänen kuoltuaan talon ja maan tuli joutua Sammatin seurakunnalle. Oman talonsa ja maansa Lietsalo testamenttasi Suomen Taiteilijaseuralle.     Lietsalo kuoli 1953. Laajat omenatarhat villiintyivät, nokkoset ja vuohenputket valtasivat alaa ja peittivät vihdoin koko vanhan puutarhan. Torppaan tulivat helsinkiläiset kesävieraat. Vuorollaan myös minä, kesävieraiden vieraaksi. Lietsalon oma talo pysyi näinä ensimmäisinä kesinä lähes tyhjänä. Satunnaisia viikonloppuja lukuunottamatta naapurissa oli täydellinen hiljaisuus.     Lopulta saapuivat säännölliset kesäasukkaat myös sinne. Asettuivat suuren taiteilijatalon huoneisiin, korjailivat taloa sieltä täältä ja levittivät kankaansa vanhaan ateljeehen. Lietsalon talo nautti jälleen elämästään. Polut Etti-tädin torpalle avautuivat.     Luulen, että ne olivat parhaita kesiä. Hakkaamattomat metsät olivat täynnä sieniä ja järvi olisi elättänyt useankin ammattikalastajan. Eikä missään nähnyt niin hohtavaa tähtitaivasta. Syksyllä, kun ilma oli kirkas ja maan pimeyttä rajasivat vain mustat kuuset, Linnunrata kaartui yli Lohjajärven selän korkena holvina. Lietsalon taiteilijatalon purkamisesta käytiin taistelu, jonka purkajat voittivat. Miksi taiteilijaseura päätti purkaa talon? Ehkä yksityisyyden hakeminen, ajatus oman kesämökin rauhasta johti vanhan miljöön tuhoamiseen. Tilalle kohosi tasa-kattoinen mökkikylä. Uuden elementtiateljeen katosta valui vesi jo seuraavana kesänä.     Näin jatkui muutama vuosi. Etti-tädin kuoltua seurakunta teki Pikku-Oravasta vuokrasopimuksen vain kesäksi kerrallaan.     Torpan vanha sauna sai väistyä ensimmäisenä. Sen paikalle pystytettiin uusi höylähirsirakennus ja ovi lukittiin. Heinäkuussa tulivat rippikoululeiriläiset, jotka kiinnittivät vanhan, suojeltavaksi arvioidun venevajan oveen tikkataulunsa. Tussikynämerkinnät kertoivat lapsijoukon olleen paikalla. Pysyimme poissa säädetyt kaksi viikkoa. Taiteilijaseuran mökkikylä eristäytyi piikkilangalla.     Kesä 1986 oli Pikku-Oravalle viimeinen, vuokrasopimusta ei enää uusittu. Seurakunta oli saanut rahat uuteen leirikeskukseen. Kävin samana syksynä katsomassa paikkaa. Vanha puutarha oli hävitetty. Mäen päälle ja rinteeseen oli ajettu määrätön sorakasa. Hiekalta kohoavaa uudisrakennusta ei edes ikääntyminen voisi viimeistelyllään kaunistaa. Vanhasta torpasta jäi muutamia laudankappaleita, jotka otin talteen. Tontin rajalta löysin pari kattolaattaa. Näistä säilyneistä palasista sekä valokuvista ja muistista yritin kootan Pikku-Oravan mallin. Lohjanjärven alueen kartta on mukaelma I. K. Inhan tekemästä Kansakoulun karttakirjasta vuodelta 1908; karttaan olen lisännyt tien Lohjalta Sammattiin sekä Joenpellon tien ja Oravannokan. Näyttelyn valokuvat ovat 1970-luvulta. Lietsalo (ent. Lietzén) Kustaa Adolf s. 15.5.1873 Sammatti Vanhemmat maanviljelijä Elias Lietzén ja Klaara Kristiina Cavonius. Puoliso Emmi Gustaava Lehtonen. Eronnut. Kansakoulu. Taideopintoja: Taideteollinen keskuskoulu 1896--99, 1900 ja 1901 sekä Taideyhdistyksen piirustuskoulu Helsingissä 1900-03; useita oppilasapurahoja. Opintomatka Pietariin 1903 ja Pariisiin 1903-06 ja Tukholmaan 1909. Lindemarckin matkastipendi 1905. Henkilö- ja muotokuvamaalari. Toiminut vt. piirustuksenopettajana Naantalin talouskoulussa vuoden ajan. Teoksia näytteillä ensimmäisen kerran 1905. Hoitanut puutarhatilaansa.

Back to Www-Exhibitions