KAI HERKEL HIMALAJAN LAPSET In Laterna Magica from 19.05.2009 to 07.06.2009 Ladakh sijaitse Pohjois-Intiassa, Kashmirin vieressä Karakoramin vuorten ympäröimänä. Lamayurun luostari on rakennettu 13 vuosisadalla ja se sijaitsee 150 kilometriä Ladakhin pääkaupungista Leh´istä 3200 metrin korkeudessa. Kesällä 2008 oli minulla ainutkertainen mahdollisuus asua Lamayuru munkinluostarissa ja tehdä visuaalisen taideantropologian projektia. Tavoitteeni oli asua kuukauden ajan munkkiluostarissa ja kuvata siellä asuvien lasten jokapäiväistä elämää. Kerroin luostariin saapuessani toiveestani ja johtajalama suhtautui siihen varsin myötämielisesti ja avuliaasti. Pääsin luostariin asumaan. Minulle annettiin hyvin pieni askeettinen huone. Sain luvan osallistua lasten jokapäiväisiin askareisiin ja kuvata niitä. Pojat alkoivat vähitellen pitää läsnäoloani luonnollisena ja jopa etsivät minua leikkiseurakseen. Huoneestani tuli avoimien ovien tila. Tämä oli hyvin erityislaatuista ottaen huomioon sen, että olin eurooppalainen nainen. Munkit ja luostarin koulua käyvät lapsimunkit asuivat hyvin askeettisissa olosuhteissa ja samalla hyvin idyllillisessä ympäristössä. Kaikkein nuorimmat asuivat nelistään pienessä huoneessa missä oli neljä hyvin askeetista patjaa. Pojilla ei ollut minkäänlaisia koulupöytä. Kaikki opiskelu tapahtui oman vuoteen päällä jalat ristissä istuen. Valaistus huoneissa oli huono. Katossa oli vain yksi pieni lamppu. Lamppu sytytettiin kaikissa huoneissa samaan aikaan – suurin piirtein kello kahdeksalta illalla ja sammutettiin kello yksitoista illalla. Aamulla valot menivät päälle kello neljältä ja kun auringon ensisateet näyttäytyivät ikkunasta, valot sammutettiin. Nuoret munkit asuvat ja opiskelevat luostarikoulussa yhdeksän kuukautta. He asuvat kaksi ja puoli kuukautta kotona ja tuolloin heidän elämänsä ei poikkea kylän lasten rutiineista, paitsi että heillä on vähän vapaampi aikataulu ja he katsovat televisiota. Television katselu luostarissa on kielletty. Lamayurun luostari on kuuluisa meditaation opettamisesta. Jokapäiväinen rituaalisen tekstin harjoittelu kaikuu aamulla kello neljältä yli Himalaja. Minua askarrutti tuon tuostakin se, mikä motivoi poikia elämään luostarilaitoksen kurinalaista, askeettista ja säännösteltyä elämää. He nukkuivat vähän, söivät vähän ja leikkivät vähän. Sitä vastoin he opiskelivat paljon ja harjoittivat yksinoloa aamuyön pitkinä tunteina ja illan hiljaisuudessa. Itse he selittivät luostarissa oloaan sanoen: ”Lamana oleminen antaa meille etuoikeuksia muihin kylän lapsiin nähden. Ihmiset osoittavat meille kunnioitusta, varsinkin kun suoritamme rituaaleja”. Back to Mainpage