RAIMO O NIEMI




KULJEN MOSKOVAN KATUJA
MINUN MOSKOVANI 1970-76

In Laterna Magica from 30.05.2017 to 17.06.2017



Kuljen Moskovan katuja - Minun Moskovani 1970-76

Syksy 1970. Olen saapunut Moskovaan, innokkaana aloittamaan vuoden jatko-opinnot Moskovan Elokuvainstituutin (VGIK) ohjaajalinjalla. Toisin kuitenkin kävi, VGIKin sijasta minut passitettiin Moskovan Valtionyliopiston valmistavaan tiedekuntaan, missä venäjää taitamattomalle tulkin välityksellä ystävällisesti ilmoitettiin, että ainoa tapa päästä VGIKiin on opiskella vuosi venäjää yliopistolla ja samalla pyrkiä karsintojen kautta elokuvainstituuttiin. ”Jos sinut valitaan, opiskelet 5 vuotta ja sinusta tulee elokuvaohjaaja. Jos taas ei... ryhdyt vaikka lääkäriksi”.

Vuosi kieliopintoja tuntui kuitenkin nuoresta "taiteilijasta" tappavan ikävältä. Niinpä luennoilla istumisen sijaan lähdin - aivan liian usein - kiertämään kamerani kanssa 10-miljoonaista suurkaupunkia.

Moskova oli minulle jännittävä sekoitus vanhaa ja uutta, vastakohtaisuuksia. Laitakaupungin sympaattiset, ”rähjäromanttiset” ja peruskorjausta kaipaavat rakennukset verratuivat Novyi Arbat – Uusi Arbat-kadun nykyaikaisiin, 26-kerroksisiin asuintaloihin. Myyntikojujen ikkunat, täynnä bulgarialaisia Shipka-askeja, Punainen Moskova-hajuvesipulloja ja Belomor-paperosseja rinnallaan hienoimpia kuubalaisia Partagas- ja Uppman-sikareita tammilaatikoissa. Lokakuun vallankumouksen ja vapun värikkäät mielenosoitukset Punaisella torilla. Kaikki uutta ja kiehtovaa kokea ja kuvata. Ihmiset tosin joskus vieroksuivat länsimaisesti pukeutunutta pitkätukkaa ja hänen kameraansa. Miliisi saatettiin vinkata paikalle outoa "ulkomaista agenttia" puhuttamaan. Asiat kuitenkin aina selvisivät ja myöhemmin, kielitaitoni parantuessa ihmisten kuvaaminenkin helpottui.

Suuri osa kuvistani kertoo tästä ensimmäisestä vuodestani 1970-71. Minut siis valittiin opiskelemaan VGIKiin, ja ensimmäisenä suomalaisena valmistuin sieltä elokuvaohjaajaksi 1976. Opiskeluaikojeni Moskova on muistoissani toinen kotikaupunkini. Siellä tutustuin venäläisiin ja opin edes vähän ymmärtämään ”russkaja dushaa” – venäläistä sielua.

Tästä kaupungista, sen arjesta, ihmisistä ja tunnelmista kertoo tämä näyttely. Muistojani menneestä maailmasta, jota ei enää ole.

Raimo O Niemi

Back to Mainpage