Chrisse Candolin

Ajan merkit, valomaalauksia

16
.
3
.–
2.4.2022
Kirjagalleria

Taiteilija tutkii allegorisesti teoksessaan ihmisen suhdetta luontoon, sitä miten ihminen luontoa, eli alkukotiaan ylenkatsoessaan ja hyväksikäyttäessään saa luonnossa outoja aikaan. Kun toimiemme seurauksena luonnon tasapainon keikahduspiste ylittyy, eivät tutut planeetatkaan kohta enää näytä samoilta kuin ennen. Levoton aikamme aiheuttaa epävakautta. Vaaraa.

Vakavasta sisällöstä huolimatta taiteilija on kuun valolla leikkimällä halunnut myös sanoa: Elämä on ihanaa. Riemullista. Maailma ja sen luonto on ihme, jonka osa olemme. Se olemmeko siinä hyvänä vai pahana osana on meistä itsestämme kiinni.

Kirjagallerian sivuseinällä myös Jussi Rautsin kuvia Helsingin puista: Puiden kasvua emme havaitse. Mutta ne peittävät nopeasti. Sata vuotta, kaksi sataa. Ei ole mitään. Aikaa ei ole.