Näyttely kertoo ihmisen ja luonnon suhteesta joka on samalla sekä haavoittava että haavoittuva. Kuvani haastavat luonto- ja maisemakuvan määritelmiä lähestymällä puhtaasti taiteellista, abstraktia kuvaa. Samalla ne tavoittavat tunteen tasolla kokemuksen luonnosta ohittamalla ajan ja paikan määreet. Kuvalliset viittaukset ja metaforat luovat vahvan yhteyden luontoon ja lähestyvät elämän perimmäisiä kysymyksiä ja mysteereitä.

Kuvani ovat esteettisiä. Läsnä on myös rumuuden estetiikkaa joka pohtii kauneuden käsitteitä. Onko kuolema kaunis? Voiko tuholaishyönteisen tuhoaman puun kauneudesta nauttia? Joskus tarvitsemme uusia näkemisen tapoja nähdäksemme lähelle.

Maisema ei ole vain näkymä vaan se voi olla portti elämykselliseen havaintoon joka kätkee sisäänsä viittauksia ja vertauksia. Läsnä ovat kuolema ja kuolevaisuus, elämän sekä ihmisen ja luonnon suhteen haavoittuvuus ja hauraus mutta myös kaiken pohjalla oleva resilienssi ja elinvoima.

Teoskuva yllä Tuula Vehanen: Juuret

‍