Kuvani kertovat siitä, millainen on minun maailmani. Olen kuvannut itseäni yli kymmenen vuoden ajan – ensin digitaalisesti, ja noin viisi vuotta sitten siirryin kuvaamaan filmille. Kuvani sijoittuvat usein autiotaloihin ja hylätyille pihoille. Paikkoihin, joissa on jälkiä jostakin menneestä ja tulevasta, joissa on myös tilaa hiljaisuudelle ja mielikuvitukselle.

Filmille kuvaaminen vaatii keskittymistä, harkintaa ja pysähtymistä. Juuri siksi se tuntuu niin omalta. Pidän filmin eri vaiheista: kuvaamisesta, kehittämisestä ja vedostamisesta pimiössä. Jokainen vaihe on osa prosessia, jossa kuva syntyy hitaasti ja varmasti. .

Kuvani kertovat hetkistä, tunteista ja rajoista. Haluan niiden kautta jakaa tarinan – yhden naisen todellisuudesta tai epätodellisuudesta.

Mielen äänistä, kuvitelmista ja näyistä.

‍