‍Risto Jarva (1934-1977) teki kaksi Euroopan matkaa koulutoverinsa Juhani Jauhiaisen kanssa 125-kuutioisella Vespalla: vuonna 1954 Ranskan kautta Italiaan ja vuonna 1955 Espanjaan ja Portugaliin. Kolmas matka tehtiin huonokuntoisella Renaultilla vuonna 1959 Jugoslavian ja Kreikan kautta Turkkiin. Näiltä reissuilta oli tuloksena satoja valokuvia, joista Risto Jarva seura on koostanut näyttelykokonaisuuden Laterna Magican Tiili- ja Kellarigallerioihin. Näyttelyn avajaisia juhlistetaan Taiteiden yönä torstaina 14.8. klo 17-19. Tutustu Taiteiden yön koko ohjelmaan täällä.

TIEDOTE 6.8.2025

Risto Jarvan (1934-1977) näkyvä ura suomalaisessa elokuvassa kesti viitisentoista vuotta ja sijoittui siihen murrosaikaan, jolloin vanha tuotantojärjestelmä mureni ja uudet tekijät omine yhtiöineen astuivat esille.

Elokuvaohjaajana Jarva on kansallisesti ja kansainvälisestikin tuttu ja merkittävä: vuosien 1962-1977 aikana valmistuivat Jäniksen vuosi, Loma, Mies joka ei osannut sanoa ei, Yhden miehen sota, Kun taivas putoaa…, Bensaa suonissa, Ruusujen aika, Työmiehen päiväkirja, Onnenpeli, Yö vai päivä sekä lukuisia dokumentteja ja lyhytelokuvia.

Jarvan henkinen kasvualusta, hänen kehityksensä tärkeät vuodet osuivat 1950-luvulle ja saivat ilmaisunsa valokuvaustyönä, kokeellisena elokuvantekemisenä, toimintana elokuvakerho Montaasissa ja Teekkari-lehden päätoimittajana.

Jarvasta olisi voinut tulla myös valokuvaaja. Hän aloitti valokuvausharrastuksensa 12-vuotiaana, oppi kehittämään ja suurentamaan kuvansa itse kodin kylpyhuoneessa. Hän liittyi seurakunnan valokuvauskerhoon, jossa opettajana oli pastori Ilmo Launis, yksi harrastajaelokuvauksen pioneereja.

Pian Jarva sai tehtäväkseen ottaa koulunsa (Apollon yhteiskoulu) kaikki luokkakuvat ja sai muitakin tilauksia, joilla tienasi enemmän kuin taskurahoja. Ystävät ja läheiset ovat kertoneet, että Jarva paneutui huolellisesti ja perusteellisesti kaikkeen mihin ryhtyi.

Toukokuussa 1953 18-vuotias Jarva palkittiin Suomen nuorison III kulttuuripäivillä valokuvauskilpailussa. Tuomaristossa oli mm. suomalaisen valokuvataiteen uranuurtaja Vilho Setälä. Siitä lähtien Jarva palkittiin vuosittain 1950-luvun loppuun asti erilaisissa nuorten ja ylioppilaiden kulttuurikilpailuissa, niin valokuva- kuin elokuvakategorioissa.

KOHTI EUROOPPAA

Saman tien, kun ylioppilaslakit oli painettu päähän vuonna 1954, lähti Jarva yhdessä ystävänsä Juhani Jauhiaisen (s. 1934) kanssa kohti Eurooppaa 125-kuutioisella Vespalla.

Ensin laivalla Kööpenhaminaan ja sieltä Ranskan kautta Napoliin. Menopeli kantoi kyllä nuoret miehet ja heidän matkatavaransa, mutta ylämäissä moottori joutui koville ja silloin toisen tuli kävellä. Jauhiaisen ylioppilaslakki katosi tuulen viemänä Hollannin tulppaanipelloille.

Matkan jälkeen molemmat suuntasivat Teknilliseen korkeakouluun, josta Jauhiainen valmistui arkkitehdiksi, ja loi pitkän, maineikkaan uran. Jarvan valmistuminen kesti lopulta kymmenen vuotta ja siinä ajassa hän oli ehtinyt tehdä jo tukun elokuvia.

Parivaljakko teki yhteensä kolme nuoruuden matkaa Eurooppaan, suuntana aina Välimeri. Vuonna 1955 ajettiin Vespalla Espanjaan ja Portugaliin. Paluumatkalla Sveitsin kautta he päätyivät MRA:n (Moraalinen jälleenvarustautuminen) päämajaan, jossa piti levätä vain muutama päivä. Uskonnollinen käännytys tehosi nuoriin miehiin kuitenkin niin, että oleskelu piteni, ja CIA:n rahoittama hengellinen ja antikommunistinen liike sai heidät joksikin aikaa valtoihinsa. Jarva lopulta myönsi, että ”kyllä se melkoista aivopesua oli”.

Loppiaisena 1956 mainostettiin kaikissa suurimmissa sanomalehdissä Kauppakorkeakoululla järjestettävää ”värikuvaesitystä”. Mainoksen grafiikka oli ajan hengen mukaisen moderni.

Vuonna 1957 Kamera-lehden mielipidekirjoituksessaan Jarva kannusti suomalaista valokuvaajakenttää kriittiseen kansainvälisyyteen. Suomalaisen valokuvan konservatiivisuus ja takertuminen vanhoihin ilmaisutapoihin tuskastutti häntä.

Muutaman vuoden tauon jälkeen vuonna 1959 Eurooppaan lähdettiin vanhalla, huonokuntoisella Renault- autolla, joka vei Jugoslaviaan, Kreikkaan ja Turkkiin kolmeksi kuukaudeksi. Mykonos-saarella Kreikassa vietettiin kuukausi.

Valokuvia Jarva otti matkojen aikana satoja. Kolmannella matkalla tehtiin myös kolme dokumentaarista kaitafilmiä, jotka valitettavasti ovat kadonneet. Tästedes elokuva nousi yhä keskeisempään asemaan Jarvan toiminnassa.

VALOKUVAAJA RISTO JARVA

Risto Jarvan elämää ja tuotantoa tutkinut Sakari Toiviainen kirjoittaa, että väri, sommittelu ja ihminen nousevat pääosiin Jarvan valokuvissa, samalla kun niiden ihmisläheisyydessä, pyrkimyksessä muodon, valon ja liikkeen tutkimiseen on valmiuksia, joita hän myöhemmin saattoi käyttää hyväkseen liikkuvissa ja kertovissa kuvissa.

Myötäelävä suhtautuminen ihmiseen, kiinnostus vähäosaisiin ja ihmisiin työssä ovat olennaisia yhteisiä nimittäjiä Jarvan valo- ja elokuvien välillä. Suomen valokuvataiteen museon intendentti Anni Wallenius korostaa Jarvan merkitystä värien käyttäjänä: ”Kuvat ovat yhtä aikaa hot ja cool – viileän tyylikkäitä ja hehkuvan polttavia. 1950-luvulla tällaisia taiteellisesti kunnianhimoisia värikokeiluja teki Suomessa vain harvalukuinen joukko, ja Risto Jarva voidaankin lukea luovan värivalokuvauksen harvalukuisiin pioneereihin.”

Lähteet:

Risto Jarva -seura www.ristojarvaseura.fi

Sakari Toiviainen: Risto Jarva (1983)

Sakari Toiviainen: Valokuvaaja Risto Jarva -näyttelyesite 1995

Anni Wallenius: Risto Jarva: valokuvaaja

https://2021.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/kokoelmat/risto-jarva-valokuvaaja

Ville Suhonen: Risto Jarvan polku elokuvantekijäksi

https://villesuhonen.net/risto-jarvan-polku-elokuvantekijaksi/

Kiitokset:

Markku Marttila (KAVI)

Tommi Partanen (KAVI)

Patrik Rastenberger

Silva Suhonen

Veikko Suhonen

Sakari Toiviainen

Anni Wallenius (Valokuvataiteen museo)

‍

‍

‍