Taiteiijatapaaminen näyttelyn päättymispäivänä 14.2. klo 14-15.
Taiteilijana koen, että elämä tarjoaa – suorastaan tyrkyttää, jatkuvasti kiinnostavia aiheita ja ilmiöitä, joihin tekee mieli tarttua ja joita tutkia. Suurimpana inspiraation lähteenä on luonto, jota kohtaan minulla on elävä rakkaussuhde ja yhteenkuuluvuus ja jonka syliin on suuri tarve päästä. Tutkin kiviä, kallioita, vuoria, puita, kasveja ja sammalia suurella intohimolla. Niiden muodot ja tuoksut asettuvat minuun, ja sitä kautta suodattuvat teosten osiksi.
Tässä näyttelyssä luonto toimii metaforana elämän kiertokululle, syntymälle, kuolemalle ja uudestisyntymälle. Kuihtuvat kukat ja kasvit rypistyvät ja kuivuvat kuten ihmisen iho, minusta ne ovat kauniita ja tarkkailen mielenkiinnolla, miten materia muuttuu sekä meissä ihmisissä, että kasveissa.
Näyttelyn teema pohtii myös aikaa, aikaa elämää ja kuoleman välillä. Tai kuoleman ja elämän välillä. Luonnossa kuolema on lepotila, kun kasvit kuolevat ja maatuvat, ne samalla ravitsevat siementä, joka odottaa maan alla seuraavaa kevättä.
Syksyllä perhosen munasta kuoriutunut toukka punoo itselleen kotelon, kulkuneuvon, jonka avulla se matkaa seuraavaan kevääseen, sitten se kuoriutuu ja lentää kohti valoa. Ihmisille tein kotelot savesta, uurniksi, jotka syntyvät maasta ja kuljettavat ihmisen mukanaan kohti suurta mysteeriä.
Hannamaija Heiska (TaM) on Raaseporissa asuva keramiikkataiteilija ja kuvataidekoulun rehtori. Heiska käyttää teoksissaan pääosin kierrätettyä savea ja posliinia, johon on lisätty esimerkiksi pigmenettejä tai paperia. Heiska on pohjakoulutuksiltaan keramiikan artesaani ja valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2008. Taide- ja kasvatustieteen opintojen lisäksi Heiska on suorittanut mm. ratkaisukeskeisen taideterapian ohjaajaopinnot.
Heiskan keskeinen inspiraationlähde on luonnon kiertokulku ja avaruuden laajempi mittakaava sekä ajan mukanaan tuomat muutokset, joissa maanpäällinen ja kosminen asettuvat vuoropuheluun. Teosten näkökulma rakentuu oivallukselle ihmisen häviävän pienestä osasta tätä kokonaisuutta ja samalla kokemuksesta, jossa elämä näyttäytyy itseään suurempana.
Kuvassa yllä vasemmalla teoksesta Song for Dying Garden 2025. Kierrätetty ja lasitettu mustasavi ja oikealla Uurna, paperisavi, savustus.
