Johan Eichhorn “Lähteneet”

Vene on uponnut, talosta ovat jäljellä vain rakenteet, saunan katto on romahtanut ja kiuas kadonnut. Suomen maaseutu on viime vuosikymmenien aikana käynyt läpi isoja muutoksia. Työn perässä ihmiset ovat muuttaneet kirkonkyliin, isoihin kaupunkeihin ja ulkomaille, ja monet pienet kylät, jotka aikoinaan olivat elinvoimaisia, ovat kuihtuneet. Sen seurauksena jäljelle on jäänyt hylättyjä pihoja ja autiotaloja, joiden asukkaat ovat lähteneet muualle tai kuolleet. Jäljet jäävät, vaikka ihmiset ovat poissa.

​Lavastetuissa valokuvissa Johan Eichhorn herättää eloon menneet ajat näyttäen samalla, että nämä ajat ovat ohi eivätkä enää palaa. Eichhorn kuvaa arkisia tilanteita 50-luvulta, mutta kuvien tausta ja ympäristö kertovat, että kuvat valehtelevat. Menneet ajat voidaan lavastaa, mutta niiden palauttaminen on mahdotonta. Kuvat muistuttavat siitä, että loppujen lopuksi meidänkin aika menee ohi, jonakin päivänä mekin olemme vain muistoja, joita voi kyllä lavastaa kuten kuvissa, mutta paluu meidän aikaan on mahdotonta.

Eichhorn toteutti lavastetut valokuvat kesäkuun ja joulukuun 2024 välisenä aikana. Näyttely oli vuoden 2025 aikana esillä neljässä galleriassa Pohjois-Savossa, ja nyt se nähdään ensimmäistä kertaa Etelä-Suomessa. Lähteneet-hankkeen Eichhorn toteutti Suomen Kulttuurirahaston taiteilija-apurahan turvin.

Tekijä

Johan Eichhorn on suomalais-saksalainen valokuvaaja, teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija. Hänen teoksiaan on ollut esillä museoissa, gallerioissa ja teattereissa sekä Suomessa että ulkomailla (mm. Paper, Suomen valokuvataiteen museo; Sivistyksen lahjapaperi, SINKAn avajaisnäyttely; Minä en kaunis tahdo ollakaan, Teatterimuseo). Vuosina 2026–2027 Eichhorn toteuttaa Suomen Luonnontieteelliselle museolle valokuvahankkeen nimeltä Luova tuho, joka on esillä museossa kevättalvella 2027. Valokuvataiteessa hän keskittyy lavastettuihin valokuviin voidakseen hyödyntää osaamistaan tarinankertojana ja ohjaajana.

Taiteellisen työnsä ohella Eichhorn opetti vuosina 2005–2022 Taideteollisessa korkeakoulussa / Aalto-yliopistossa, ja hänet on palkittu TAIKin vuoden parhaana opettajana.

“Lähteneet Valokuvat olivat hyvin vaikuttavia ja monella tasollakin koskettavia. Nostivat muistoja, haikeutta, surua, kaipuuta, halua palata siihen aikaan, kun maailma oli vielä kohtuullinen ja tolkullinen. Sielun puhtauden tunnetta ja ylpeyttäkin siitä, että tämä kaikki elää vielä minussa - meissä. Toisaalta huojentuneisuutta, että ei enää tarvitse elää tuota aikaa, vaikeutensa olivat siinäkin. Tunsin jonkinlaista yhteisöllisyyttä ja kuuluvuutta, ehkä niitä juuria solmiutui yhteen toisten ihmisten kanssa henkisesti: muillakin täytyy olla samankaltaisia muistoja, koska tällaisia kuvia on pystytty luomaan. Ehkä erityisesti kuitenkin visuaalisuus hiveli: asettelut, valot, varjot, tunnelmat. “ - Toimittaja Elisa Nuutinen, Mediatalo Keskisuomalainen