Eija Pokkisen tussi-, hiili- ja pastellipiirrokset ja Timo Pyhälän kiviveistokset, haltiat ja maahiset, käyvät vuoropuhelua Laterna Magican Kirjagalleriassa. Kivenväki katselee ikiaikaisen tyynesti inhimillisten tunteiden pyörteitä - iloa ja surua, kaipausta ja sodan kauhua, pelkoa ja epätoivoa - joita Eija Pokkinen kuvaa piirroksissaan. Maaemo on myös kokenut maailmankausien eri vaiheissa monenlaisia myllerryksiä, maankuori on kiemurrellut tulivuorten purkauksissa ja maanjäristyksissä. Timo Pyhälän veistokset todistavat niistä. Niiden aihiot ovat uinuneet mannerlaatassamme kaksi miljardia vuotta vaellellen Maan napojenvälillä. Eroosio ja jääkaudet ovat pyyhkineet niiden päältä pois kilometrien korkuisia vuoria.

Pyhälä paljastaa teoksissaan esiin pyörteiden tanssin, voimme lukea kivilajien kerroksista Äiti Maan tarinaa kuin avointa kirjaa. Aionien aaltoja pohdiskellessaan Pyhälä toteaa kuitenkin stoalaisesti myhäillen: ”Tuleva jääkausi viimeistän jauhaa veistokseni, kuten kulttuurimme kaikki luomukset, tomuksi ja sulamisvedet vievät lietteen valtameren pohjalle aivan kuten muinoin – kaikki on ikuista kiertokulkua.”

Eija Pokkisen näyttelyn tussi-, hiili- ja pastellityöt ovat syntyneet erilaisista tunnekokemuksista. Osa tunteista on ollut tuskallisia, osa suloisen piinallisia, osa silkkaa riemua - ja monet, kiintoisimmat, vaikeasti määriteltäviä.

‍