Juha Laitalainen

Maiseman ääressä, valokuvia

26
.
5
.–
19.6.2021
Kellarigalleria

Juha Laitalaisen luonto- ja kaupunkimiljöökuvista koostuva Maiseman ääressä -näyttelykokonaisuus rakentuu Laternan Kirjagalleriaan ja Kellarigalleriatilaan touko-kesäkuussa 2021. Kirjagalleriatilassa nähdään kuvia pääkaupungista teemalla Valojen ja varjojen Helsinki. Kellarigallerian täyttävät Laitalaisen taidokkaat luontokuvat.

“Elämä kun koettelee, ääreen maiseman ja veen mä mielimatkani teen.”

“Suomalaisen valokuvauksen suuri mestari, luonnon tunnelmien ja Suomen maiseman tallentaja I.K.Inha (1865-1930) löysi aikoinaan Karjalohjalla sijaitsevan Heponiemen kauneuden. Hän ihastui maisemaan siinä määrin, että rakennutti itselleen mökin Puujärven rantaan kirkkaan veden ääreen. Paikkaan,  jossa hän voisi vain muutaman askeleen mökistä astuttuaan loikoilla lähdepohjaisessa järvessä antaen aaltojen lipua kehonsa yli hiekkapohjalla maatessaan. Ollessaan mökissä kirjoituspuuhiinsa syventyneenä hän saattoi suunnata väliin katseensa mökin akkunasta järven selälle sään vaihteluita seuraten… tai kiivetä mökkinsä takaa ainutlaatuisen tammimetsän siimeksessä kallion laelle, josta avautui upea maisema Puujärven yli Karjalohjan kirkon tornin häämöttäessä horisontissa. Näin on yhä!

Juha Laitalainen: Poikani ilakoimassa Maisterin mökin rannassa kuumana kesäpäivänä 1992

Olen vieraillut ja yöpynyt takavuosina usein tässä yhä säilyneessä maisterin mökissä ja loikoillut kuulaina kesäpäivinä Inhan tapaan järven rantavedessä sekä samoillut nykyään suojellussa tammimetsässä. Heponiemen maisemat ovat yksi monista luonnon tarjoamista pyhiinvaelluspaikoistani, joissa pääsen kaikkein pyhimpään kosketukseen luontoäidin kanssa. Tällaiset kohteet ovat minun kirkkoni ja temppelini, joissa tunnen suorastaan pyhän kosketuksen. Puujärven maisemia olen voinut myös taltioida miltei samanlaisina kuin yli vuosisata sitten. Vaikka nämä ja monet muut jo entisaikain puhtaat luontoelämykset ovat yhä koettavissa, voimme myös menettää tuon kaiken.

Luonnonmaisemien kauneutta ylistävien kuvieni kautta toivon meidän arvostavan ja myös kantavan huolta maapallostamme ja ennen kaikkea omasta elinympäristöstämme. Infrastruktuuria voimme rakentaa yhä uudestaan, mutta hävitettyä luontoa on vaikea, ellei mahdoton ennallistaa. Kotimaassamme rakennetussa ympäristössä kaupunkiluonto voi osin vielä kohtuullisen hyvin, mutta myös sen elinvoimaisuus ja maisemalliset arvot on taattava omille lapsillemme ja myös tuleville sukupolville!

Kellarigallerian kuvistani moni on ollut vuosien saatossa esillä myös joko YLEn tai MTVn tv-uutisten sääosuuksissa ilmentäen paitsi kulloistakin säätilaa, niin myös luontomme tarjoamia monipuolisia maisemaelämyksiä. Kaikilla meillä on oma mielimaisemamme, jonka ääreen hakeudumme elämän ollessa liian hektistä tai kohdellessa kaltoin. Samoin teemme halutessamme olla yksin ympärillämme hiljaisuus vain tuulen hiljaa kuiskatessa tahi pajulinnun laulaessa ja ääretön kauneus ilman kenenkään häiritsemättä tuota ainutlaatuista hetkeä. Luonnonmaisemat ja erityisesti veden ääri ovat olleet minulle aina tärkeitä elementtejä elämässäni. En osaisi elää ilman niitä.

Valojen ja varjojen Helsinki Kirjagalleriatilassa

Vaikka en ole paljasjalkainen stadilainen, vaan ns. “junan tuoma”, Helsinki on ollut kotikaupunkini pisimmän ajanjakson elämässäni. Kolmen vuosikymmenen aikana. Stadi on tarjonnut minulle parastaan monin tavoin. Saavuttuani junalla uuteen kotikaupunkiini Pohjanmaan rannikolta 1980-luvun alussa olin innostunut. Varsin kiihkeän sykkeen ja hektisen elämänmenon oheen vastakohtien Helsinki lähiympäristöineen tarjosi minulle toki jo tuolloin vastapainoksi luonnon rauhaa - seesteisiä näkymiä meren äärellä ja kaupunkiluonnossa aivan kaupungin ytimessä.

Juha Laitalainen: Aamulenkillä Hopeasalavan varjossa Töölönlahdella 1995

Aivan uuden ulottuvuuden Helsinkinäkymiini sain nelisen vuotta sitten muutettuamme Kruununhaan Pohjoisrannassa sijaitsevan vuonna 1926 rakennetun kotitalomme ylimpään kerrokseen. Seitsemännen kerroksen asuntomme alla avautuva henkeäsalpaavan upea merimaisema Suomenlahdelle idän suuntaan ohi Tervasaaren ja Korkeasaaren Laajasaloon on tarjonnut hulppeat mahdollisuudet seurata kotoa käsin eri vuoden aikoja, tyyntä myrskyn edellä, jäiden tuloa ja lähtöä, sekä lintujen syys- ja kevätmuuttoja.

Kotimme pihan puolella sijaitsevan makuuhuoneen “lintukojustamme” olen voinut seurata lähietäisyydeltä varisten pesintäpuuhia pihavaahteran latvassa ja kanahaukan samaisen pesän käyttöä talvella saaliinsa kätkö- ja ruokailupaikkana.

Kuvattuani maisema- ja sääkuviani jo vuosikaudet jo ennen paluumuuttoamme Jyväskylästä Helsingin Kruununhakaan, oli mielessäni kytenyt jo pitkään ajatus sää- ja muiden maisemakuvieni kokoamisesta näyttelyksi. Näin syntyi Veden äärellä -näyttely, joka oli esillä Keski-Pohjanmaalla Taide Vionojalla Ullavassa kesällä 2018. Yhteisnäyttely taidokkaan ja maailmallakin arvostetun latomaalarimme Elina Förstin kanssa oli menestys ja ihmisiä vieraili näyttelyissämme ympäri maan. Sijaintikin Ullavanjärven tuntumassa oli mitä parhain ja olin jo tuohon mennessä taltioinut sää- ja muita näkymiä myös noista lapsuuden kesieni maisemista.

Vaikka aihepiiri sivuaa osin tuota edellistä Veden äärellä -näyttelyäni, on sen tarjoama sisältö nyt entistä laajempi kattaen entistä enemmän kuvia Helsingistä ja eritoten kotikaupunginosastani Kruununhaasta. Olen vedostanut kummankin näyttelyni kuvat laadukkaalle Hahnemuhlen kuitupaperille pigmenttimustein. Vanhimmat teokseni ovat peräisin mustavalkofilmiajoilta miltei kolmen vuosikymmenen takaa ja tuoreimmat puolestaan vuodelta 2021.

Pääkuva yllä: Omakuva puolenkuun maisemassa Puujärvellä Karjalohjalla.“