OMNIA MEA MECUM PORTO

Kaiken omaisuuteni mukanani kannan

Valotaidetta, installaatioita ja kollaaseja

Tervetuloa taiteilijatapaaamiseen lauantaina 29.4. klo 13-15

Me molemmat taiteilijat työskentelemme Roihupellon taidekorttelissa ja olemme Taidekortteli ry:n jäsentaiteilijoita. Idea yhteisnäyttelystä syntyi vierailtuamme toistemme työhuoneilla. Käytämme teoksissamme kierrätysmateriaalia. Siihen viittaa myös näyttelymme nimi: ”Ommnia mea mecum porto – Kaiken omaisuuteni mukanani kannan.” Lähtökohdiltaan samankaltaisesta työskentelytavastamme huolimatta lopputulos taiteessamme on silti varsin erilainen. Tavoitteenamme on luoda visuaalisesti kiinnostavia ja yllättäviä kokonaisuuksia, ja käydä teostemme välityksellä vuoropuhelua taiteen mahdollisuuksista kommentoida ajassa liikkuvia ilmiöitä. Näyttelymme sisältää valotaidetta ja kollaaseja sekä installaatioita laajasti määriteltyinä.

Yhteisteoksemme ”Kantaa varjoa – avautuu valoon” syventää ja kiteyttää näyttelyn teemaa. Hahmon kantama rosoinen varjo kumppaninaan hehkuva valo täydentyvät visuaaliseksi kokonaisuudeksi, taianomaiseksi valojen ja varjojen leikiksi. Teos on symboliselta luonteeltaan eräänlainen kutkuttava arvoitus. Se kutsuu tarkastelemaan kokonaisuutta katsojan omasta kokemusmaailmasta käsin, sekä järjellistä selitystä että intuitiivista kokemusta hakien. Toisen yhteisteoksemme ”Seuraava siirto – kenen vuoro” sanoma on monikerroksinen. Esineet ovat pelillisessä asetelmassa ikään kuin seuraavaa siirtoa odottaen. Teos konkretisoi kierrätystaiteen syntyprosessia. Taidetyöskentely on jatkuvaa valintaa, ”siirtoja” esineiden suhteen. Syvällisemmin ajateltuna teokseen tarkoin valitsemamme esineet symboloivat eri elämäntapahtumia ja alusta, ”pelilauta”, on elämä itse. Sattumaa ei ole?

Jyrki Sinisalo

Valo ja varjo ovat Jyrki Sinisalon tapa hahmottaa maailmaa. Valosta syntyy esteettinen jalanjälki. Valon määrä ei ole tärkeä vaan esteettinen kokemus. Teoksen lähtökohtana olevan esineen muotokieli on keskiössä. Parhaimmillaan teos on moniaistinen. Näet, kuulet ja tunnet. Valo itsessään ei ole tärkeä, vaan se mitä se luo ympärilleen.

”Minulle on tärkeätä, että teokseni käyvät vuoropuhelua teosten kokijoiden kanssa. Taiteen tehtävä on tehdä jokin asia näkyväksi, liikuttaa ja herättää ajatuksia. Minua kiinnostaa teosteni aivan uniikki valo ja sen luoma esteettinen jalanjälki. Teoksissani valo on hienostunut ja osin jopa niin hauras, että se vaatii katsojalta erityistä keskittäytymiskykyä. Teoksissani kokonaisuus ratkaisee. Muoto tulee aina valon jälkeen. Mutta valo tarvitsee aina muodon. Haasteenani on löytää oikea kompositio valon ja muodon välille. Valon ympärillä olevat asiat tuovat teoksen yksilölliset piirteet esiin. Valo tarvitsee aina jonkin kohteen tullakseen havaituksi.”

Veistoksellinen valo ja soivat viulut muistuttavat taiteilijan työhistoriaa monelta eri kantilta. Nyt on katsojan aika tehdä omat tulkinnat teoksista.

Mari Vallemaa

Mystiset, jollakin tapaa oudot ilmiöt ja tarinat ovat kiehtoneet sekä rikastuttaneet Mari Vallemaan ajattelua lapsuudesta asti. Työstäessään dialogista teoskokonaisuutta Laterna Magican näyttelyä varten hän on pohtinut taiteilijuuttaan ja taiteilijaminän olemusta tarinallisena jatkumona. Viime aikoina taiteilija Vallemaa on kipuillut luovan ilmaisunsa murroksessa. Hän on prosessoinut mm. ulkopuolisuuden, ristiriitojen, luopumisen, vapautumisen, muutoksen sekä uudistumisen teemoja pohtien : ”Mitä haluan kantaa mukanani? Mistä itse asiassa luovun, kun luovun jostakin vanhasta?

Millaisia sisäisiä ajatuskulkuja haluan syventää ja tehdä näkyväksi taiteeni kautta? Kuinka uudistuminen taiteilijuudessani voi tapahtua? Onko se kenties pieneen yksityiskohtaan tarkentamista laajemman perspektiivin sijaan?”

Mari Vallemaan taide tarjoaa katsojalle kokemuksen, joka ei ole jaettavissa sellaisenaan toisen katsojan kanssa. Katsojan on mahdollista luoda Vallemaan teoksista oma erityinen tarinallinen ja kokemuksellinen elämyksensä, vaihtamalla tilassa olevien teosten katsomisjärjestystä. Liittämällä teokset ajalliseen jatkumoon, syntyy alku ja loppu. Jo kollaasit sinänsä sisältävät monta kuvitteellista tarinaa, joista yhteen nivoutuneena kokonaisuutena on luettavissa uusi mystinen kertomus, kullekin katsojalle omansa.

Mari Vallemaan teokset ovat sekä jäähyväiset menneelle, että uuden ilmaisukeinon tunnustelua.

Mari Vallemaan näyttelyosuuden kuraattorina on toiminut teatteriohjaaja, valokuvaaja Inke Dahl.

‍