PITKÄ JAPANI-SUOMI YHTEISTYÖ ESITTELEE POHJOISEN RAJASEUTUJA

Valokuvaaja Naoko Chiban ja kuvataiteilija Antti Ylösen yhdessä valmistamassa Rajamaat -valokuvanäyttelyssä ovat esillä Japanin ja Suomen maaseutu, luonto ja asukkaiden elinympäristö. Näyttely tarkastelee myös autioituvan maaseudun historiaa, muistoja, ajan kosketusta sekä paikkasurua vanhan kulttuurin katoamisesta. Näyttelyn avajaisia juhlistetaan Laterna Magican Tiili-ja Kellarigallerioissa Taiteiden yönä torstaina 20.8. klo 17-19.

Chiba ja Ylönen tapasivat kymmenen vuotta sitten taideprojektissa Japanin Fukushimassa. Yhteistyö on jatkunut yhteisnäyttelyin Oulussa 2018 ja Tokiossa 2023. Chiba valokuvaa vanhoja tarinoita, joita hän on kuullut perheeltään ja maaseudun asukkailta, kun taas Ylönen havainnoi rappeutumisen kauneutta rakennetussa ympäristössä.

Naoko Chiba on syntynyt Tōhokun alueella Iwaten prefektuurissa, ja opiskellut kuvataidetta ja taidekasvatusta Iwaten yliopistossa ja Gunman nykytaiteen instituutissa. Vuonna 1998 alkaneesta ’Isäni talo’ projektista on tullut hänen elämäntyönsä, jossa hän tutkii Iwaten autioituvaa maaseutua, sen historiaa ja kulttuuria.

Iissä asuvan kuvataiteilijan Antti Ylösen näyttelyteokset ovat eräänlaisia valokuvamaalauksia tai kuten hän itse määrittelee, ’urbaaneja luontokuvia’. Ylösen valokuviin tuntuu liittyvän hajoaminen ja unohdus, ja yksityiskohtien ympärille hahmottuu hiljeneviä alueita, joiden tarinat kertovat enemmän menneisyydestä kuin tulevaisuudesta.

Rajamaat -kiertonäyttely on osa Oulu2026-kulttuuriohjelmaa Oulun toimiessa Euroopan kulttuuripääkaupunkina vuonna 2026. Oulun kulttuurisäätiön lisäksi hanketta tukevat myös japanilaiset Eu Japan Fest, Pola Foundation sekä Scandinavia Japan Sasakawa Foundation.

Kuraattori, taidehistorioitsija Heta Kaisto:

”Minulle on ollut puhuttelevaa taiteilijoiden pitkäkestoinen yhteistyö ja ystävyys, joka on yksi ekologisen ja kestävän taiteen tunnusmerkkejä nykyaikaisessa ympäristötaiteessa. Valokuvakokonaisuus "Rajamaat" tutkii autioituvien kylien hidasta muutosta Suomessa ja Japanissa. Molempia kansakuntia painaa ikääntyvä väestö ja tyhjenevä maaseutu, myös ihmisiä yksinäisyyteen ajava haurastuva yhteisöllisyys. Ihmisen maailmaan ja ympäristöönsä kiinnittävät liimat ovat muutoksessa, kun sukupolvilta toisille siirtyviä taloja, taitoja, maailmankuvia ja tunnesiteitä ei muodostu ja yhteydet menneisiin polviin katkeilevat. Nämä teemat ovat ympäristötrauman ja solastalgia-käsitettä tutkivien projektien ytimessä maailmanlaajuisesti.”

‍