Niin suuren yksikön joutuminen saarroksiin tuntui meistä voittokulkuun tottuneista erittäin epätodennäköiseltä. Emme voineet uskoa, että tiemme päättyy siihen.
Heino Graf Vitzthum, Esikuntaupseeri, 60. Jalkaväkidivisioona
—-----------------------------------------------
Aika rintamalla turruttaa jalkaväkisotilaat. Kun vaikkapa ilmatorjuntakranaatti tulee suoraan taisteluhautaan. Vierustoverista ei jää jäljelle juuri mitään. Kun kranaatti tai tykinammus osuu suoraan häneen. Riekaleet vain lentävät. Sellaista on sota. Sellaista on sodan todellisuus.
Erich Miethe, Huoltojoukkojen lentäjä
—-----------------------------------------------
On uskomatonta, mitä kylmyydessä joutuu kestämään. Rotat ja muut eläimet voivat kaivautua maahan suojaan. Mutta ihminen… Ihminen ei voi.
Hans Rostewitz, Upseeri, 76.jalkaväkidivisioona
—-----------------------------------------------
Yleisimpiä olivat jalkojen paleltumat. Paleltumia tuli myös käsiin, nenään, poskiin… Niistä aiheutui erikoinen haju, jota oli vaikea sietää. Pahimmat paleltumat olisi pitänyt amputoida. Kun paleltunut liha mätänee, siitä leviää myrkkyjä muualle kehoon. Ellei pääse hoitoon, se oli sitten siinä. Ihminen kuolee. Sellaista ei pysty kuvittelemaan.
Albrecht Appelt, Upseeri, 305. Jalkaväkidivisioona
—-----------------------------------------------
Näläntunne? Ei sitä nykyään enää tunneta. Kun joku sanoo olevansa nälkäinen, ei se ole edes totta. Minulle nälkä on jotain aivan muuta.
Franz Baumeister, 71. Jalkaväkidivisioona
—-----------------------------------------------
Kellarit olivat täynnä kuumeisia ja kuolemaa tekeviä haavoittuneita. He haisivat jo kuin ruumit ja olivat virtsanneet ja ulostaneet alleen. Haju oli vahva ja pistävä. Kellarit olivat kuin ruumishuoneita, joissa ruumiit olivat vielä hetken elossa.
Hans Mroczinski, 295.Jalkaväkidivisioona
—-----------------------------------------------
Paikalla tuotiin haavoittunut, jonka käsivarsi roikkui vain muutamien ihonriekaleiden varassa. Jos olisin ottanut hänet sinne vain makaamaan, olisin luovuttanut siinä täydellisessä toivottomuudessa. Olisin luovuttanut hänen suhteensa. En olisi voinut tehdä niin. Keitin instrumenttini steriileiksi ja amputoin hänen kätensä. Hän ei elänyt enää pitkään, kuten ei niin moni muukaan, mutta hoitamatta jättäminen olisi merkinnyt luovuttamista. Niin ei voi tehdä.
Horst Rocholl, Lääkintäupseeri
—-----------------------------------------------
Lumessa makasi tuhansia hautaamattomia sotilaita. Tuhansia ja taas tuhansia. Reittimme kulki siitä ohitse. Tuuli vain vinkui ylitse. Silloin ihmisen sisällä järkkyy jotain, eikä sitä voi enää korjata.
Gerhard Münch, Upseeri, 71. Jalkaväkidivisioona
—-----------------------------------------------
Näin omin silmin kun sotilaamme teurastivat melko hyvin ravitun ja hiljattain kuolleen talousupseerin. Keuhkot ja maksa leikattiin irti... Täytyy kyllä sanoa, että suuri osa niistä riutuneista ihmisistä ei ollut enää täysin järjissään.
Gerhard Dengler, Upseeri, 3. moottoroitu jalkaväkidivisioona
—-----------------------------------------------
Bunkkerin vieressä oli pinoksi koottuna talonkorkuinen kasa ruumiita. Kukaan ei jaksanut enää haudata niitä. Sen takia ruumiit… Koko ajan oli vähintään 20 astetta pakkasta. Jäätyneet ruumiit vain pinottiin päällekkäin. Sen takia oli syntynyt valtava ruumiskasa sinne kenttäsairaalan viereen.
Bernd Freytag von Loringhoven, Upseeri, 16. Panssaridivisioona
—-----------------------------------------------
Panssariarmeijakuntani komentava kenraali oli saanut käskyn lentää pois. Ajoin hänen kanssaan vielä jäljellä olleella maastokelpoisella autolla lentokentälle. Hän oli hyvästellyt meidät jo aiemmin. Liikutun siitä vieläkin. Hän ei saanut sanotuksi sanaakaan. Hän oli niin… Hän ei voinut käsittää sitä. Enkä ymmärrä käytöstäni vielä tänäkään päivänä. En uskaltanut, eikä tullut mieleenikään kysyä: Herra Kenraali, ettekö voisi ottaa minua mukaan?
Manfred Gusovius, Esikuntaupseeri 14. Panssaridivisioona
—-----------------------------------------------
Lentokone laskeutui. Lääkintämiehet aikoivat viedä meidät haavoittuneet koneeseen. Silloin tapahtui seuraavaa. Paikalle tuli neljä tai viisi korkea-arvoista hyvinsyöneinä ja valkoisissa turkismantteleissa, jokaisella konepistooli esillä. Näillä korkeilla herroilla oli mukana kaksi adjutanttiakin. Turkeissaan ja hyvin ravittuina he sanoivat, että heillä on käsky lähteä. Lentokoneessa ollut lääkäri sanoi, että kone oli tullut noutamaan haavoittuneita. Silloin he heittivät lääkärin ulos koneesta. Näin sen omin silmin. Lääkäri makasi siinä meidän kanssamme. Herrat nousivat koneeseen ja pakottivat lentäjän lähtemään ottamatta mukaan ainuttakaan haavoittunutta. Tämä on totuus.
Günter Mai, 60. Moottorisoitu jalkaväkidivisioona
—-----------------------------------------------
(Suom. Jussi Pekkanen)
Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.
